Niinhän siinä taas kävi, että pelkäsin liikoja. Joskin se pelkoni aihe on edelleen olemassa, mutta sosiaalityöntekijän tapaaminen vähän helpotti. Enää prosessi ei ole kasvoton ja tiukka byrokratia. Lääkärintodistukseni ei ollut saapunut Pelaan. Ärsyttävää kaiken sen vaivan jälkeen. Lisäksi minun pitäisi vielä erikseen hakea sisätautilääkäriltä lausunto sydämeni hyvinvoinnista, tai toimittaa heille paperit aikoinaan tehdyistä tutkimuksista. Eli nyt kiireellä tutkimaan vielä purkamattomia pakkauslaatikoita, jos jostain sattuisi käteen 10 vuotta vanhat paperit.
Lääkärintodistuksen puuttumisen takia seuraava tapaamisaikamme on vasta marraskuussa. Heillä pitää olla aikaa tutkia lähettämäni lääkärintodistus. Vielä on siis mahdollista, että lääkäri estää papereita katsomalla tuloni äidiksi. Tässä välillä järjestetään Helsingissä lääkäriluento adoptiolasten sairauksista, jonne ilmoittauduimme heti. Luentoja järjestetään vain kahdesti vuodessa, joten haluan käydä sen nyt mahdollisimman pian tuli jatkosta mitä tahansa. Jotenkin minulle on tärkeämpää miettiä kunnolla lasten sairauksia, varsinkin erityistarpeisten lasten kuin esimerkiksi kohdemaata. Tiedän, että kohdemaa pitää myös päättää ajoissa, mutta kun itselleni sillä ei oikein ole merkitystä. Pitänee valita maa adoptioprosessin sujuvuuden kannalta.
Tämä ensimmäinen tapaaminen oli ihan miellyttävä. Tiedämme nyt sosiaalityöntekijästä ja hänen taustastaan, mikä tekee olon luottavaisemmaksi. Tiedämme myös, mitä seuraava vuosi pitää sisällään adoptioneuvonnan suhteen. Jollain tavalla odotan jopa innolla keskusteluja sosiaalityöntekijän kanssa eri aiheista. Selvästikin masennuksen aikainen itseni piilottaminen on ohi kun oikein haluan päästä puhumaan itsestäni. Saimme ensimmäiset tehtävät ja artikkelit mukaan. Tehtäviä on kuusi ja kaikki ne on niin laajoja, että voisi helposti kirjoittaa ainakin sivullisen tekstiä jokaiseen kysymykseen. Tulee karsimisongelma – mikä olisi olennaista tietoa ja pohdintaa adoptioprosessin kannalta?
Tuttavaperheen lapsi sairastui eivätkä he tulleetkaan meille täksi viikonlopuksi. Juuri kun olin psyykannut itseni seurustelemaan lapsen kanssa. Toisaalta saapahan lepoa pitkästä aikaa. Jos osaisi levätä eikä koko ajan kehittelisi päässään mitä kaikkea voisi tehdä tänä iltana lepäämisen sijaan.
perjantai 23. elokuuta 2013
Jännittää ja vähän muutakin
En taida saada unta tänä yönä. Mitenkähän meidän käy aamulla Pelassa... Jotenkin iski nyt illalla, että todella vain muutaman tunnin päästä jotakin tapahtuu adoptioasiassa.
Mitä jos tapahtuu ikäviä? Miten selviän tuttavaperheen kestityksestä viikonlopun yli? En ole tavannut ystäväni naisystävää ja heidän lastaan varmaan vuoteen, viimeksi nähdessä lapsi oli vielä sylissä jokeltava versio. Ei mitään käsitystä mikä kehitysaste nyt on meneillään. Ystäväni tietää meidän hoidoista, toivottavasti hän osaa olla hienotunteinen viikonloppuna.
Kävin tänään apteekista hakemassa uusia vitamiineja. Olen syönyt nyt b-vitamiinia ja ajattelin vaihtaa välillä monivitamiiniin. Pyysin myyjäneidiltä sellaista purkkia, jossa olisi foolihappoa enemmän kuin peruspillereissä. Tämä otti saman tien käteensä purkin, jossa luki isoin kirjaimin RASKAUDEN JA IMETYKSEN AIKANA. Yritin kohteliaasti esittää, että olisiko toista vaihtoehtoa. Myyjä ei ymmärtänyt, vaan selitti kuinka tuo on se paras vaihtoehto purkeista foolihapon suhteen. Lopulta sanoin suoraan, että en halua purkkia, jossa on tuollainen teksti. Haluan jonkun toisen. Myyjä katsoi minua ihmetellen, mutta alkoi etsiä toista vaihtoehtoa.
Jostain syystä melkein hätäännyin, kun myyjäneiti ei meinannut ensin edes etsiä muuta purkkia. Omituinen tunne, se tuli ihan tyhjästä. Ja katosikin nopeasti. Jos raskautta ei tulisi ja hoidotkaan ei enää jatku pitäisi siitä huolimatta seuraavat 200 päivää ottaa vitamiinia "raskauden aikana". Kyllähän se olisi vähän kohtalon uhmaamista ostaa purkki raskauden varalle juuri ennen viimeistä PASia. Siitä huolimatta, että sisältö on käytännössä sama kuin ostamassani "neutraalissa" purkissa.
Mitä jos tapahtuu ikäviä? Miten selviän tuttavaperheen kestityksestä viikonlopun yli? En ole tavannut ystäväni naisystävää ja heidän lastaan varmaan vuoteen, viimeksi nähdessä lapsi oli vielä sylissä jokeltava versio. Ei mitään käsitystä mikä kehitysaste nyt on meneillään. Ystäväni tietää meidän hoidoista, toivottavasti hän osaa olla hienotunteinen viikonloppuna.
Kävin tänään apteekista hakemassa uusia vitamiineja. Olen syönyt nyt b-vitamiinia ja ajattelin vaihtaa välillä monivitamiiniin. Pyysin myyjäneidiltä sellaista purkkia, jossa olisi foolihappoa enemmän kuin peruspillereissä. Tämä otti saman tien käteensä purkin, jossa luki isoin kirjaimin RASKAUDEN JA IMETYKSEN AIKANA. Yritin kohteliaasti esittää, että olisiko toista vaihtoehtoa. Myyjä ei ymmärtänyt, vaan selitti kuinka tuo on se paras vaihtoehto purkeista foolihapon suhteen. Lopulta sanoin suoraan, että en halua purkkia, jossa on tuollainen teksti. Haluan jonkun toisen. Myyjä katsoi minua ihmetellen, mutta alkoi etsiä toista vaihtoehtoa.
Jostain syystä melkein hätäännyin, kun myyjäneiti ei meinannut ensin edes etsiä muuta purkkia. Omituinen tunne, se tuli ihan tyhjästä. Ja katosikin nopeasti. Jos raskautta ei tulisi ja hoidotkaan ei enää jatku pitäisi siitä huolimatta seuraavat 200 päivää ottaa vitamiinia "raskauden aikana". Kyllähän se olisi vähän kohtalon uhmaamista ostaa purkki raskauden varalle juuri ennen viimeistä PASia. Siitä huolimatta, että sisältö on käytännössä sama kuin ostamassani "neutraalissa" purkissa.
torstai 22. elokuuta 2013
Ilmoitusasia
Menkat alkoi eilen ja pääsin soittamaan polille. Tehdään PAS omaan kiertoon. Ovulaatiotestaaminen pitää aloittaa 31.8. lauantaina ja kontrolliultra on maanantaina 2.9.
Täydellinen ajoitus, kun syyskuussa kesätyöt on loppu ja opiskelu alkaa varsinaisesti vasta seuraavalla viikolla. Toivottavasti keho on myös ajoituksen kannalla eikä sekoile tässä kierrossa.
Täydellinen ajoitus, kun syyskuussa kesätyöt on loppu ja opiskelu alkaa varsinaisesti vasta seuraavalla viikolla. Toivottavasti keho on myös ajoituksen kannalla eikä sekoile tässä kierrossa.
maanantai 19. elokuuta 2013
Tapahtumien viikko
Tällä viikolla ratkeaa monta asiaa. Tai no tarkemmin sanottuna ei ratkea mitään, mutta edistyy. Pitkän hiljaisen tauon jälkeen tapahtuu asioita yhtä aikaa.
Nimittäin menkat pitäisi alkaa ihan näinä päivinä. Vatsa on nipistellyt jo päiväkausia, mikä on omituista ilman vuodon alkua. Heti kun vuoto alkaa soitan polille ja varaan ajan PASiin. Jos vaan on tilaa vielä. Joka kerta pelotellaan sillä, että vain tietty määrä PASeja pystytään tekemään kerralla. Vielä en ole jäänyt ulos, joten loogisesti tällä kerralla niin pitäisi käydä. Kun nyt se hiton vuoto tulisi eikä vain nipistelisi.
Perjantaina on vuorossa se Pelan adoptioaika. Ehkä siellä sanotaan suoraan etten kelpaa adoptioäidiksi ja sitten mieheni päättää etsiä itselleen hedelmällisemmän naisen. Mistäs sitä koskaan tietää. Tai sitten löpistään ympäripyöreitä emmekä tule hullua hurskaammiksi eikä epävarmuus prosessin jatkumisesta helpota. Kolmas teoriani on se ainoa positiivinen: meitä rohkaistaan lähtemään adoptiovanhemmiksi ja prosessi lähtee käyntiin vauhdikkaasti. Aamullisen käynnin jälkeen on sitten joko tuskaa tai mukavaa ottaa vastaan kaveri perheineen, jotka tulevat kyläilemään pitkästä aikaa. Leikkiä lapsen kanssa ja jutella vanhempien kanssa mitä todennäköisemmin enimmäkseen lapsen kehityksestä sitten viime näkemän.
Vieraiden tulosta johtuen saattaa adoptiokäynnin raportointi tänne viivästyä seuraavaan päivään ja jopa pidempään, mutta ihan varmasti kerron teille miten kävi heti kun on tilaisuus kirjoittaa. PAS nyt ei olekaan kuin aikaisintaan kahden viikon päästä, tai ehkä kuukauden ja kahden viikon. Pessimisti nostaa taas päätään. Ei, realisti. Oloon ei liity nyt ikäviä tunteita, ainoastaan neutraalin toteavia ajatuksia.
Nimittäin menkat pitäisi alkaa ihan näinä päivinä. Vatsa on nipistellyt jo päiväkausia, mikä on omituista ilman vuodon alkua. Heti kun vuoto alkaa soitan polille ja varaan ajan PASiin. Jos vaan on tilaa vielä. Joka kerta pelotellaan sillä, että vain tietty määrä PASeja pystytään tekemään kerralla. Vielä en ole jäänyt ulos, joten loogisesti tällä kerralla niin pitäisi käydä. Kun nyt se hiton vuoto tulisi eikä vain nipistelisi.
Perjantaina on vuorossa se Pelan adoptioaika. Ehkä siellä sanotaan suoraan etten kelpaa adoptioäidiksi ja sitten mieheni päättää etsiä itselleen hedelmällisemmän naisen. Mistäs sitä koskaan tietää. Tai sitten löpistään ympäripyöreitä emmekä tule hullua hurskaammiksi eikä epävarmuus prosessin jatkumisesta helpota. Kolmas teoriani on se ainoa positiivinen: meitä rohkaistaan lähtemään adoptiovanhemmiksi ja prosessi lähtee käyntiin vauhdikkaasti. Aamullisen käynnin jälkeen on sitten joko tuskaa tai mukavaa ottaa vastaan kaveri perheineen, jotka tulevat kyläilemään pitkästä aikaa. Leikkiä lapsen kanssa ja jutella vanhempien kanssa mitä todennäköisemmin enimmäkseen lapsen kehityksestä sitten viime näkemän.
Vieraiden tulosta johtuen saattaa adoptiokäynnin raportointi tänne viivästyä seuraavaan päivään ja jopa pidempään, mutta ihan varmasti kerron teille miten kävi heti kun on tilaisuus kirjoittaa. PAS nyt ei olekaan kuin aikaisintaan kahden viikon päästä, tai ehkä kuukauden ja kahden viikon. Pessimisti nostaa taas päätään. Ei, realisti. Oloon ei liity nyt ikäviä tunteita, ainoastaan neutraalin toteavia ajatuksia.
tiistai 6. elokuuta 2013
Aika lopettaa lomailu
Lomailulla tarkoitan tässä tapauksessa lapsettomuusasioita. Alkaa olla aika suunnata ajatukset tulevaisuuteen pitkästä aikaa. Aivot ja kroppa ovat saaneet levätä kuukausia ja se on tehnyt todella hyvää. Tunnen olevani taas valmis taisteluun.
Tällä hetkellä eletään kierrossa ovulaation aikaa. En ole testannut, mutta tämä ovulaatio aiotaan hyödyntää. Viime kuukaudet olen vältellyt seksiä ovulaatioaikaan, jotta ei vahingossakaan voi jännittää menkkojen tuloa. Löysin laatikosta vanhentuneita ovulaatiotestejä, mikä on ärsyttävää rahanhukkaa. Voisikohan niitä vielä käyttää?
Seuraavien kuukautisten alkaessa soitan klinikalle ja varaan ajan PASiin. Toisin sanoen en pistä hirveästi toivoa ovulaatiolle ja spontaanille raskaudelle, mutta ei sen hyödyntämisessä mitään menetäkään. Harkitsin soittaa klinikalle jo edellisten kuukautisten aikaan, mutta en ollut kotona niiden alkaessa ja tuntui hankalalta alkaa järjestää aikaa kesken kesätyön. PAS kun pitää tehdä keskellä päivää eli se vaatii kokonaisen vapaapäivän.
PASin lisäksi ensimmäinen adoptiotapaaminen lähenee kovaa vauhtia. Se ehtii olla ennen kuukautisten alkua. Sekin painoi mielessä, kun mietin soitanko jo tässä kuussa klinikalle. Olisi ollut epämiellyttävää olla adoptiotapaamisessa tietämättömänä mitä omassa mahassa tapahtuu juuri sillä hetkellä. On mukavampi mennä sinne selkein ajatuksin tulevasta viimeisestä PASista. Okei, tuossa ajatusketjussa ei ole mitään järkeä nyt kun kirjoitin sen tähän ylös, mutta omassa päässä se tuntuu oikealta järjestykseltä.
Olin eilen ahkera ja laitoin professorille sähköpostia viimeisistä opinnoistani. Olen myös selvittänyt muita puuttuvia kurssejani, yhtä sivuainetta lukuunottamatta. Tunnen, että nyt minulla on voimia selvitä opinnoista loppuun. Olen myös kehitellyt yritysideaa jonkin aikaa. Aion työllistää itse itseni kunhan valmistun. En pysty sanoin kuvailemaan miten ihanalta tuntuu, kun aivot toimivat taas kuten pitääkin. Niin monta kuukautta, lähes kaksi vuotta, minulla oli muistamisvaikeuksia, hankaluuksia pärjätä arjessa, ahdistusta siitä etten kykene samaan kuin ennen.
Aloitan nyt elokuussa käymään terapiassa kahdesti viikossa, siitä tulee kallista mutta joskus pitää tuhlata rahaa voidakseen hyvin. Aion päästä eroon tästä masennuksesta niin lopullisesti kuin mahdollista. Sehän se on masennuksessa petollista - olo on hyvä nyt, mutta mikäli pohjalla olevia asioita ei selvitä kunnolla paha olo palaa yllättäen ja ehkä jopa pahempana. Minulla on nyt taistelutahtoa sekä -kykyä, joten on hyvä hetki käydä sotaan. Rankkoja termejä, mutta niin minä asian näen. Masennus saattaa palata joskus, mutta ei samoista aiheista eikä samalla voimakkuudella, siitä pidän huolen.
Tällä hetkellä eletään kierrossa ovulaation aikaa. En ole testannut, mutta tämä ovulaatio aiotaan hyödyntää. Viime kuukaudet olen vältellyt seksiä ovulaatioaikaan, jotta ei vahingossakaan voi jännittää menkkojen tuloa. Löysin laatikosta vanhentuneita ovulaatiotestejä, mikä on ärsyttävää rahanhukkaa. Voisikohan niitä vielä käyttää?
Seuraavien kuukautisten alkaessa soitan klinikalle ja varaan ajan PASiin. Toisin sanoen en pistä hirveästi toivoa ovulaatiolle ja spontaanille raskaudelle, mutta ei sen hyödyntämisessä mitään menetäkään. Harkitsin soittaa klinikalle jo edellisten kuukautisten aikaan, mutta en ollut kotona niiden alkaessa ja tuntui hankalalta alkaa järjestää aikaa kesken kesätyön. PAS kun pitää tehdä keskellä päivää eli se vaatii kokonaisen vapaapäivän.
PASin lisäksi ensimmäinen adoptiotapaaminen lähenee kovaa vauhtia. Se ehtii olla ennen kuukautisten alkua. Sekin painoi mielessä, kun mietin soitanko jo tässä kuussa klinikalle. Olisi ollut epämiellyttävää olla adoptiotapaamisessa tietämättömänä mitä omassa mahassa tapahtuu juuri sillä hetkellä. On mukavampi mennä sinne selkein ajatuksin tulevasta viimeisestä PASista. Okei, tuossa ajatusketjussa ei ole mitään järkeä nyt kun kirjoitin sen tähän ylös, mutta omassa päässä se tuntuu oikealta järjestykseltä.
Olin eilen ahkera ja laitoin professorille sähköpostia viimeisistä opinnoistani. Olen myös selvittänyt muita puuttuvia kurssejani, yhtä sivuainetta lukuunottamatta. Tunnen, että nyt minulla on voimia selvitä opinnoista loppuun. Olen myös kehitellyt yritysideaa jonkin aikaa. Aion työllistää itse itseni kunhan valmistun. En pysty sanoin kuvailemaan miten ihanalta tuntuu, kun aivot toimivat taas kuten pitääkin. Niin monta kuukautta, lähes kaksi vuotta, minulla oli muistamisvaikeuksia, hankaluuksia pärjätä arjessa, ahdistusta siitä etten kykene samaan kuin ennen.
Aloitan nyt elokuussa käymään terapiassa kahdesti viikossa, siitä tulee kallista mutta joskus pitää tuhlata rahaa voidakseen hyvin. Aion päästä eroon tästä masennuksesta niin lopullisesti kuin mahdollista. Sehän se on masennuksessa petollista - olo on hyvä nyt, mutta mikäli pohjalla olevia asioita ei selvitä kunnolla paha olo palaa yllättäen ja ehkä jopa pahempana. Minulla on nyt taistelutahtoa sekä -kykyä, joten on hyvä hetki käydä sotaan. Rankkoja termejä, mutta niin minä asian näen. Masennus saattaa palata joskus, mutta ei samoista aiheista eikä samalla voimakkuudella, siitä pidän huolen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)